Tämä päivä on sisältänyt sinänsä pieniä mutta voi niin pipoa kiristäviä elementtejä. Aamulla heräsin liian myöhään. Ehdin syödä puuroni ja juoda teeni (kuin kultakutrissa ja karhuissa ikään - isäkarhu söi suuren lautasellisen puuroaan...) ja sitten pitikin rientää. Halusin käydä ennen töitä salilla. Ei ollut tarpeeksi käteistä ja pihistin Villeltä kolme euroa, mistä tiedotin lapulla tiskauskehotuksen yhteydessä (kuinka ihanaa olikaan varmaan saada moinen pummi- plus käskytyslappu).
Rämmin bussipysäkille ja körötin salille, joka on töitäni lähellä, eli noin puolen tunnin matkan päässä kotoa Noh, hiivatin kuntosali oli suljettu jonkun typerän uppopallo-ottelun takia (siis miten ne ottelee, täyttää koko salin vedellä pallotellakseen vai...).Töiden alkuun oli kaksi ja puoli tuntia, salikassini painoi kuin synti, olin meikitön ja haaveilin treenistä, suihkusta, saunasta ja laittautumisesta. Hyppäsin taas bussiin ja jossain vaiheessa toiseen, ja neljänkymmenenviiden minuutin päästä olin luottourheilutaloni edessä melkein kotimme naapurissa. Maksoin vitosen ja ehdin vesijuosta vimmoissani puoli tuntia, ennen kun piti kipittää pesuille ja meikeille.
Reväytin toissapäivänä vasemman kätenä hypätessäni kylmiltäni vesijuoksemaan raivokkaasti viuhtoen (kun oli niin kylmä) ja käsi vihoittelee yhä. Töissä työkaveri moitiskeli taas minua ahkeruudestani (!!) ja varoitti, että saan vielä burnoutin, ja en saa tehdä yksin kaikkea. Minä purin kieltäni ja hymyilin ja naurahtelin enkä sanonut mitä ajattelin.
Ville oli tänään muuttamassa kaveriaan (ja on yhä) ja sen keikan seurauksenapa meille ilmestyi toinen sohva!! Kihisin kiukkua tuijottaessani täpötäyttä olkkaria, limittäin olevia huonekaluja, jotka Ville lupasi järjestää "huomenna, tai ylihuomenna". Minussa on kuitenkin sellainen härkäpäisen pedantti ominaisuus, että jos olen vaikka matkoilla ja tulen kotiin, en todellakaan jätä kasseja purettavaksi seuraavalle päivälle. Jos muutan, valvon vaikka koko yön, että kaikki on paikoillaan. Jos vaihdan järjestystä, kaiken pitää olla paikallaan saman tien. En kestä venyviä siivousprojekteja - minusta tulee hullu, en syö enkä käy vessassa ennen kuin saan kaiken valmiiksi. Lopulta olen aina palavasilmäinen, pyörtymispisteessä, vapiseva ihmisen kuvatus, siisteys ja järjestys ympärilläni. Sitten saatan mennä syömään ja vessaan. Niinpä nytkin ikään kuin unohdin työpäivän väsymyksen ja kolottavat lihakset ja kääntelin ja nostelin ja kirosin kipeää kättäni ja sain aikaiseksi jonkinnäköisen toimivan järjestyksen. Tämä uusi sohva on aika hyvä, kivan näköinen (vaikkei sovikaan muun sisustuksemme väreihin) ja hyvä istua ja löhötä, mutta armottoman liian ahdasta täällä on. Piti laittaa pirtinpöytä kaappeja vasten kirjahyllyn eteen ja toinen penkki sekä säkkituoli pitää viedä varastoon. Ja kaikki johdot on solmussa, Villen pitää sumplia ne pistokkeisiin. Mutta pakko myöntää, että sohva - sanottakoon se vielä kerran - todella on hyvä, ja ehkä sisustustyynyillä, torkkupeitoilla ym. saan, anteeksi saamme, sen muun sisustuksen kanssa yhteensopivaksi.
Minä menen nyt tiskaamaan, koska -
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?