tiistai 8. helmikuuta 2011

Anna markka, anna purkka

Luin tämän ja tuli kamala ikävä "vanhoihin kunnon" markan rahoihin. Olen niin nuori, etten ole saanut töistäni yhtään markka-ajan palkkaa; olisi hauska tietää, tuntuuko palkka euroissa isommalta vai pienemmältä. Pienemmältä varmaan - markka-ajan kuukausipalkkahan on ollut kymmeniä tuhansia! Mieletöntä.

En muista palkkoja, mutta muistan miten kerran oltiin Miian kanssa karkkiostoksilla ja mulla oli kaksi kympin kolikkoa. Ostin sellaisia Haribon persikoita, joita ostan välillä vieläkin ihan vain nostalgisoidakseni. Välillä ostettiin Kepan kanssa kioskilta kympin tai viidentoista pussit irttareita ja ne olivat niin isot ja vaikka mitä karkkeja, ainakin jos ei ottanut niitä joilla oli iso kappalehinta, niin kuin vaikka 50 penniä. Pienenä meillä oli lelupäivä kerran vuodessa ja kerran saatiin sellaiset kumista valmistetut elukat, joiden turkki oli vähän kuin kuminauhoja. Äiti sanoi monta kertaa, että ne ovat sitten kalliit noin pieniksi leluiksi, 50 markkaa, ja varmaan siksi en ole raaskinut heittää omaani pois vieläkään. Sen nimi on Timi (Viisikko-sarjan koiran mukaan? Tuli yhtäkkiä mieleen. Olikohan siinä edes koiraa... Ehkä mieli tekee tepposet) ja tuolla se laatikossa olla nököttää, koko viidenkymmenen markan arvossaan.

Koen välillä selittämätöntä, surullista kaihoa menneisiin. Siihen auttaa ruisleipä ja iltatee, torkkupeiton sisällä.

3 kommenttia:

  1. miksei tänne muuten saa kirjoittaa nimettömänä?
    tai siis ilman rekisteröitymistä johonkin palveluun.

    VastaaPoista
  2. Eiks oo :)

    Hmm, ehkä siksi että kyllästyin siihen valtavaan ilkeiden anonyymikommenttien vyöryyn... Tai sitten en vaan oo perehtyny noihin asetuksiin vielä ;)

    VastaaPoista

Mitäs mietit?