Syksy väsyttää. Iho menee huonoksi, se on kasvoista rasvainen ja kuiva eikä meikki levity kauniisti, ja ihottuma uhkaa vallata kroppaa. Käyn töissä ja nukun paljon ja haluaisin nukkua enemmän, palelen ja hikoilen salilla ja sen jälkeen saunassa, sitten on hetken lämmin. Yöllä on ihanaa käpertyä peittoihin ja vetää itsensä sikiöasentoon, ottaa tyyny halaukseen. Syön suklaata ja päivittelen työkavereille, tuleeko teillekin syksyisin ihan hillitön syömisenhimo, sellainen että kroppa vaatii vararavintoa ja rasvakerrosta vaikka mieli ei sitä varsinaisesti haluaisikaan. Saan vastaukseksi raskausepäilyjä ja toisen työkaverin naurua, hänellä on syömishimo aina. Hermoilen välikausitakkiani, se on viime keväänä alennuksesta ostettu, sievä ja siisti mutta armottoman iso, näytän se päälläni satakiloiselta laatikolta, ja keksin sitoa takin vyötäisille siskon kirpparikassista nappaamani okranvärisen punosvyön. Takki on hyvä, taas. Kihlasormus pyörii sormessa ja on kerran hävinnytkin, löytynytkin onneksi, palelen ja sormet ovat kutistuneet. Poltan kynttilöitä ja kotona tuoksuu ranskalainen vanilja, mausteinen siideri sekä viikuna. Leikkaan hiukseni lyhyiksi ja värjään niitä punaisella, kohta pitäisi taas leikata. Neulon villasukkia ja onnistun kolmannen purkamisen jälkeen, sukat ovat vaaleanpunaiset ja suloiset ja minun itse itse itse neulomani ensimmäiset sukkani. Lähetän viestejä ystävilleni enkä jaksaisi nähdä, ja sitten kun näen en jaksaisi erota, haluaisin puhua pääni tyhjäksi ja monen, monen viinipullon verran. Ihastelen syksyn valoa, miten se osuu kauniisti ja häviää nopeasti, näin:
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?