sunnuntai 29. tammikuuta 2012

Mutta minä olen ja elän ja hengitän

Vielä muutama tunti yövuoroa jäljellä, kolme tarkalleen. Mun jouluna tavoittamani zen-mieliala ei ole vieläkään hävinnyt ja alan jo uskoa, että kyse ei ollutkaan mistään hetken hurmiosta jonka saivat aikaan pehmeä valo ja rakkaiden seura, vaan olen ihan oikeasti oppinut jotain tästä elämästä ja siitä miten maailma makaa.

Sitä että oikeasti on vain tämä hetki, että elämä on virta jossa on välillä suvantoja ja välillä tyrskyjä, että kannattaa seurata veden luonnollista liikettä eikä räpiköidä ainakaan vastakkaiseen suuntaan. Käytännössä sitä, että jos olen vaikka väsynyt en pidä sitä minään, en voivottele itseäni niin kuin aiemmin koko sen väsyneen päivän. Saatan ajatella, että okei, nyt olen viime aikoina nukkunut huonosti, mutta ei tämä jatku. Tai jos on huonot työvuorolistat en ajattele, apua seuraavat kolme viikkoa pelkkää paskaa liian vähällä vapaa-ajalla apua voi ei, vaan mietin: no nyt on tällainen, sitten taas erilainen. Mitä sillä oikeastaan on väliä, kun varmaa on vain tämä hetki. Ja näissä yövuoroissakaan en enää niin vello omissa olotiloissani, tyyliin apua kun väsyttää kello kolmelta, kello viideltä helpottaa, kuudelta on enää kaksi tuntia kun pääsee nukkumaan. Ajattelen että ainahan minä olen jaksanut valvoa ja nyt on kulunut jo vuosi siitä kun valvoin ensimmäisen yövuoroni ja miten ainutkertaiselta se tuntuikaan, ja miten lamaannuttavalta se väsymys välillä, ja silti valvon taas, elän taas, olen. Ainakin tämän hetken.

Ihan todella en tiedä olenko kokenut tällaista rauhaa itseni kanssa ikinä, mutta tiedän että tähän olen pyrkinyt. En tarkoita ettenkö enää olisi se sama vanha hermoilija ja murehtija mitä olen aina, mutta silti asioillani ja elämälläni on nyt eri perspektiivi. Pidempi. Kuten sanottu, elämä on virta, se etenee ja liikkuu aina vain, olen osa tätä maailmaa ja universumia ja niin ajatellen elämä ei oikein koskaan lopu, eikä ala, elämä on. Minä vaikutan ja minuun vaikutetaan, satunnaiset kohtaamiset, merkittävät ihmiset, sekin miten vain olen.

Vai joko menee liian ufoksi?


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?