keskiviikko 6. kesäkuuta 2012

Mun koti ei oo täällä

Vielä maalla. Täällä on ihanaa, mutta huomenna palaan takaisin Helsinkiin ja sekin on ihanaa. Koti.

Eilen kävimme rakkaan siskoni kanssa läheisessä kaupungissa. Saavutin taas nautintoni henkisen huipun ajellessamme pois kauniita pikkuteitä, joita reunustivat suloiset talot, heleänvihreät koivut, komeat syvänvihreät kuuset. Paikoin pilkahti järvi ja taivas oli niin kaunis kuin se vain Suomen suvessa voi olla.

Kaupungilla pyörimme kaupoilla. Ostin rakkaan ystäväni eilen syntyneelle tyttövauvalle pikkuriikkisen bodyn ja pikkuriikkiset pumpulinpehmeät pöksyt, ja sitten ostin itselleni erinäisiä kaunistautumistarpeita, hiuspannan ja paidan. Tai itseasiassa kaksi hiuspantaa ja kaksi paitaa. Söimme jäätelöt torilla ja joimme kahvit torin laidalla kahvilassa ja kävimme elokuvissa katsomassa sellaisen härön hubailun kuin Diktaattori. Leffan jälkeen jatkoimme häröä hubailua Mäkkärissä ja meinasin tukehtua limuuni, kun nauratti niin.

Tänään pitäisi pakata. Taas. Jätän osan vaatteista tänne, ukin hautajaiset ovat kahden viikon päästä ja sittenhän voin korjata omaisuuteni täältä. Ukki pääsi lepoon, kuten sanotaan, ja sydämeni on kevyt sanoessani sen.

4 kommenttia:

  1. Oi. Otan osaa ukin poistumisen johdosta, mutta muutenhan tuo on kuulostanut oikein asialliselta kotikylävierailulta. Sisarukset ovat parhautta! Vitsi kun mullakin olisi yksi sisko, ei veljien kanssa pääse samalle taajuudelle.

    VastaaPoista
  2. Kiitos osanotosta; kuten sanottu, ukki pääsi lepoon.

    Minä olen aina halunnut isoveljen, pienenä toivoin sitä oikein fanaattisesti. :D Haluaisin vieläkin, mutta ajattelen silti, ettei kukaan voi ymmärtää niin kuin oma sisko.

    VastaaPoista
  3. Pienenä? Ai ootko muka jo lopettanut "isoveikan haikailun"? ;)

    Kerttu

    VastaaPoista

Mitäs mietit?