perjantai 1. helmikuuta 2013

Kakki, oksu ja leipänen sekä muita evakon päivän juttuja

Olen viettänyt tämän päivän evakkona, kun Ville nukkuu yövuorojen jälkeen. Meillä muuten menee taas vuorot nätisti, kun Villen yöt alkoivat sinä päivänä kun minun loppuivat...

Aamulla kävin labrassa yksissä kokeissa ja siitä suuntasin Töölöön Cafe Picniciin. Oli kiva syödä rauhassa aampala (osa kaksi) ja katsella ihmisten kiirehtimistä töihin ja kuka minnekin. Vuorotyön ehdottomia iloja on arkivapaat. Kirjastossakin kävin, kun se on siinä naapurissa, ja koska on kertynyt ihan mojovasti lukutaukoa pelasin varman päälle ja lainasin kaksi lempparidekkaristini kirjaa, joista toista en ole edes lukenut vielä (onko kukaan muu yhtä hidas noin niin kuin mieleltään ja lukee mielellään dekkareitakin usein, vaikka konna on jo selvillä? Mua ei juurikaan häiritse, jos on hyvin kirjoitettu.). Eiköhän lukuhalut taas syty! Viimeiset kolme (!) kuukautta luin Marjaneh Bakhtiarin esikoista Ei mistään kotoisin. Kirja on hauska, älykäs ja sujuvalukuinen eli ei hajuakaan miten hitossa sain nyhjättyä sen parissa noin kauan. Nyt on kuitenkin luettu ja voin suositella.

Kaupungilla shoppailin ja kävin kynsihuollossa eli perus bimbolandian vapaapäivä. Olen joka kerta kynsihuollossa käydessäni ottanut samanlaisen ranskalaisen manikyyrin ja sen pyysin nytkin, kunnen viime hetkellä (voi tätä draamaa, tätä jännityksen määrää!) vaihdoinkin mieltäni ja pyysin "samanlaisia kuin hänellä paitsi kultaisella hileellä". Viereinen asiakas hymyili minulle otettuna, kunnes tajusi että tarkoitinkin hänellä työntekijän kynsiä. Tuntui muuten että se koko paikka olisi hiljentynyt kun kakaisin kurkkuani ja sanoin kohtalokkaan sanat, "ei kun mä muutinkin mieltäni". Bimbolandian jännityksen hetket, osa 1.

Ruokakaupan kautta kotiin ja äsken tein sellaisia ohraleipäsiä, joiden ohjeen bongasin jo varmaan vuosi sitten töissä yövuorossa puuroa keitellessäni ohrahiutalepaketin kyljestä. Siitä asti olen leipäsiä himoinnut ja nyt niitä on, oikein kaksi pellillistä. Tein ensin ohjeen mukaisen taikinan mutta kaikki leipäset eivät mahtuneetkaan yhdelle pellille, joten tein toisen vähän pienemmän taikinan, että saan samantien toisen pellillisen paistettua. Naureskelin itsekseni, että hyvä jos olisin niin dorka että laskisin joka kerta väärin, taikinaa tulisi aina liikaa yhtä peltiä kohden ja siinä olisin minä, paistamassa hiki päässä hemmetin ohraleipäsiä vielä keskellä yötäkin. Onneksi jauhot taitaisivat loppua ennen. 

Koska leipäsistä (Aargh. Alkaa tulla jo korvista ulos tuo leipänen. Melkein yhtä ällö sana kuin kakki tai oksu. Tai no ei nyt ihan! :-D) tuli niin hyvin, tässä ohje, jos jollain on vaikka jonkun muun merkin ohrasuurimoita:

- 3 dl vettä
- suolaa
- sokeria/hunajaa
- valkosipulijauhetta 1/2 tl
- pussi kuivahiivaa
- 2 dl ohrasuurimoita (vai hiutaleita. En jaksa tarkistaa. Saa valistaa!)
4 dl vehnäjauhoja
1/2 dl öljyä

Puoli tuntia kohotusta, jonka jälkeen muotoilu tangoksi ja siitä 12 leipäseksi. Sitten vielä puoli tuntia kohotusta. Sen jälkeen leipäsiin painellaan koloja ja ne voidellaan öljyllä, johon on sekoitettu rosmariinia. Helppoa ja hyvää! Menenkin santsaamaan joten moi.

8 kommenttia:

  1. Paha toi bimbolandia =DD nauroin ihan ääneen xD ei mulla muuta.
    -zazu

    VastaaPoista
  2. Leivän tekeminen on ihanaa! Siinä jotenkin näkee käsiensä työn. Ja tuore leipä on namia!

    Teillä se tuo rakkaus säilyy tuoreena, kun ette koko ajan nuohoa toisissanne kiinni. Tai siihen minä ainakin uskon. <3

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en hirveesti nauti siitä tekemisestä, kun en voi koskaan olla varma onnistuuko vai ei. Liikaa paineita ;) Mutta namia on! Tein tänään uuden satsin, laiskuuksissani yhtenä isona pellillisenä kun en jaksanut alkaa leipäsiä vääntämään. Maku on sama.

      Niin, luulen kyllä että suhteelle tekee ihan hyvää eri rytmit. Tykätään molemmat olla yksin ja nyt sitä lystiä saa, ei tartte lähteä omasta kotoo pois yksinäisyyttä hakemaan ;)

      Poista
  3. Joo toi on inhottavaa, kun joku luulee, että hänelle osoitetaan kohteliaisuuksia, vaikka tilanne on tosiasiassa ihan toinen. Jotenkin molemmin puolin vaivaannuttavaa. Ihan kavereiden kesken, saati varmaan myös vieraiden kanssa. Huuuh. Täällä tollaisia kommelluksia sattuu ihan yhtenään, kun "vierailla" kielillä pelataan.

    Kokkausohjeet skippasin, tietenkin. Lähden nyt nauttimaan myöhäisen lounaan kiinalaisessa kera alkupala ja jälkkäri, hintaan 2,5€ . (sori, pakko iloita ääneen, että täältä saa opiskelijat halpaa ravintolaruokaa.)

    K

    VastaaPoista
  4. Varmasti vieraalla kielellä noita kommelluksia sattuukin! Harmillisia kyllä 8)

    Ihanan edullista ruokaa siellä... Mut oisit vaan lukenu ton ohjeen, tosi hyvää herkkuleipää.

    VastaaPoista
  5. Pitää kyllä kokeilla noita leipäsiä, M kun nykyään haluaa kaupasta kaikista leivistä vain ohraleipää...
    Musta kakki ja leipänen on lapsellisia sanoja, käytetää niitä T:n kanssa päivittäin! :D

    -Miia

    VastaaPoista
  6. Miia, no EHKÄ mäkin voisin lapsen kanssa käyttää. Mut jotenkin ne ei kyllä aikuisen suuhun sovi :D

    Noissa leivissä ei musta juurikaan ohraisuus maistu mut hyvee on! Ja tosi helppo tehdä, se on aina kiva.

    VastaaPoista

Mitäs mietit?