lauantai 23. maaliskuuta 2013

Kel onni on?

Oltiin Villen kanssa lapsuutemme maisemissa (ja tuosta saa sen kuvan, että olisimme kokeneet yhteisen lapsuuden). Oli rentouttava ja - lempisanaani käyttääkseni - ihana reissu. Lähdimme tapamme mukaan stressissä ja kireissä tunnelmissa, minä olin nukkunut yövuoron jälkeen vain kolme tuntia, Ville nukkui mielestäni liian myöhään ja pilasi luomani aikataulun, olin äreä ja tyly ja Ville hermostui siitä, jne jne. Pääsimme kuitenkin ihan hyvin matkaan ja fiiiliksetkin siitä kohenivat.

Vierailumme kesti kaksi kokonaista päivää ja puolikkaat matkustuspäivät. Kävimme mummon luona, Villen vanhemmilla tottakai, ystävälläni. Kävelimme jäällä ja kiipesimme navetanvintille, saunoimme, söimme hyvin, ajoimme autolla, nukuimme toisiimme käpertyneinä. Paljon sai nauraa. Melkein kolme-vuotias kummipoikani oli suloinen kuten aina ja luulen, että hän muistaa minut jo, sen verran reippasti tuli lähelle istumaan ja nojailemaan ja kertomaan juttuja.

Kerroimme onnellisia uutisia: odotamme vauvaa. Olen nyt kahdeksannellatoista raskausviikolla - puoliväli häämöttää! Läheisten onnellisuus puolestamme on liikuttavaa. Voin kirjoittaa raskaus- ja vauvajuttuja enemmän toisessa postauksessa, nyt vain tällainen tilannekatsaus.

Saamme ehkä yhden asunnon, lupaavalta näyttää. Se on kaksikerroksinen rivitalo, parhaillaan valmistumassa. Kaikki näyttää nyt niin hyvältä, että vakavamieliseen suomalaiseen tapaan sitä tietenkin miettii, ei tällainen onni voi jatkua. Vaikka miksei? Vauva ja koti - onhan ne ihanaa, en muusta haaveilekaan, mutta eivät nyt sentään mitkään kuut ja tähdet taivaalta.

9 kommenttia:

  1. Ihana postaus! ("Ihana" on myös mun lempisana, tai ainakin käytän sitä kuin se olisi).
    Ihana vauvauutinen! (paha, jos olisin kuullut sen vasta nyt. Kun yleensähän kuulen/noteeraan kaikki suvun tapahtumat "vähän" jälkijunassa..)
    Ihana kotiuutinen!
    Toivon ja uskon, että ei onnea voi olla liikaa. Kun eihän nuo teidän onnelliset tapahtumat ole (tavallaan) minkään arvonnan tuloksia vaan oman toiminnan ja yrittelijäisyyden tuloksia (korostan sanaa tavallaan). Ai kun tuo asuntoasiakin vain napsahtaisi kohdilleen: ootan sitäkin jo tosi paljon.

    Kaiken kaikkiaan kirjoituksesi teki minustakin hyvin onnellisen: onhan se yksinkertaisesti ihanaa, kun sen lisäksi, että arki rullaa elämän oikeesti isot ja merkittävät jutut on myötätuulessa. Olen todella onnellinen puolestasi ja Villen puolesta myös.

    K

    VastaaPoista
  2. Joskus vaan toivon, että osaisin kirjoittaa nätimmin jäsenneltyjä viestejä blogiisi...

    yhä K.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos rakas K!

      Musta taas tuntuu, että nää vauvat ja asunnot nimenomaan on ihan tuuripeliä: ja miksei me, siinä missä joku muukin. Ja eihän tuo asuntokaan mikään hulppee lahjalinna ole, vuokrahan siitä tullaan maksamaan 8) Ja aika monilla on vauvoja... Ja silti oikein haukon välillä henkeä, miten on voinu käydä näin hyvä munkki!

      Poista
  3. Vauvauutista olenkin jo tovin odottanut:-) Se on luonnollinen jatkumo elämässäsi. Nuoruuden reissut ulkomaille, seurustelu, opiskelu, valmistuminen, työ, avioliitto, raskaus. Kohta vauva-arki. Upeita asioita kaikki. Onnea vatsan kasvatukseen! -Kirsikka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos Kirsikka! :)

      Kyllähän perheenlisäys tosiaan on aika luonnollinen jatke monen elämälle. En oo osannu suhtautua siihen mitenkään itsestäänselvänä, on niin paljon tahatonta lapsettomuutta ja myös omalla kohdallamme se olisi voinut hyvin olla mahdollista. Mutta ihanaa että kävi näin :)

      Poista
  4. Huuh, vihdoinkin kerroit! Olen jo hullun lailla odottanut, että koska pääsen riemuitsemaan täälläkin kanssanne. Edelleen olen niin kovin onnellinen puolestanne.

    Ja ajattele, mikä itsehillintä mulla on. En ole vielä mitään hankkinut kääpiöllenne.

    Toivotaan, että asuntoasia tulee kääntymään oikein päin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ystävä rakas!

      Tää sisälläni kasvava vauva on niin rakas ja hauras, että tulee ihan ristiriitainen olo: toisaalta siitä haluaisi koko ajan puhua, toisaalta haluaisi käpertyä itseensä ja jotenkin suojella jotain (?) olemalla jakamatta tätä kenenkään muun kanssa. Vähän sekopäistä :)

      Mä oon jo varovasti alkanu tehdä hankintoja, ihan siksikin ettei sitten tule yhtäkkiä niin kalliiksi. Oon ostanu muutamia vaatteita, kirjan ja leikkikaaren. Ville osti pehmolelun ja ystävältä saadaan pinnasänky lainaan. Tästä se lähtee :D

      Tuo olis ihan kaupungin asunto, mutta uusi ja hei, rivitalo! Toivotaan, toivotaan!

      Poista
  5. _Ihanaa_ kun kävit! Lähdön hetkellä tekisi mieli aina ripustautua sinuun ja estää lähtösi, mutta sellainen käytös voisi vaikuttaa "vähän" omituiselta. :D Kyllä T varmasti sut muistaa, sehän aina välillä kyselee eri ihmisistä, sustakin, et "missä hlö x on", ja yritän sit aina selittää et asut siellä Helsingissä. =) Toivotaan et asunnosta kuuluu varma päätös mahd. nopeesti!

    -M

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oli kyllä ihana nähdä, niin kuin aina! Mullakin tulee aina siinä lähdön hetkellä haikee fiilis; tuntuu että pakko vaan repäistä ittensä liikkeelle, ei siitä näkemisestä kuitenkaan koskaan saa kylliksi, kun nähdään näin harvoin. T ehkä vähän ihmettelis jos ripustautuisit mun kaulaan :D T on kyllä niin ihana ja reipas pieni poika, niin suloinen <3

      Poista

Mitäs mietit?