sunnuntai 18. elokuuta 2013

Raivohärkä

Iltaa kohden vitutus nousee. Ei tänään vielä, mutta eiköhän ole edessä... Varmaan jotain hormonijuttuja, eilenkin tosiaan venäytin jotenkin tämän nivuseni kun pingoin niin raivohärkänä lenkillä. En edes muista mikä milloinkin on ärsyttänyt; eilen kai se, kun skype ei toiminut ja kissat tulivat kyöhnäämään. 

Oikeasti se viha jota noita kissojakin kohtaan välillä tunnen on ihan sairasta. En kestä niiden naukumista, kuljeskelua, makaamista, mitään niissä. En kestä että ne tulevat puskemaan jalkaa tai hyppäävät viereen enkä kestä naukumista yhden yhtä sekuntia.

Olen aina tuntenut ylimielistä paheksuntaa sellaisia impulsiivia, vahvamielipiteisiä ihmisiä kohtaan. Jotka täräyttävät perkeleen kun siltä tuntuu ja joista ei varmasti jää epäselväksi, millä mielellä miss draama nyt kulloinkin on. Nyt kun olen itse niin huonohermoinen mietin, että ehkeivät nuo draaman hakuisiksi huomionkerjääjiksi luokittelemani impulsiivisemmat kanssasiskotkaan eivät vain pysty hillitsemään itseään. Eihän huono ja räiskyvä käytös silloinkaan kovin hyväksyttävää ole, mutta ainakin ymmärrettävää.

Eilen illalla kävimme roskaruoan päälle kaupan pihassa parkkeeramista harjoittelemassa. Meillä on kamalan ahtaat parkkipaikat täällä, tai sitten naapureilla vain on niin isot autot, ja koettiin molemmat treenin tulevan tarpeen. Mielestäni kummallakin myös tatsi parani siinä tyhjiin ruutuihin sihdatessa. 

Tänään käytiin Lidlissä jättiostoksilla ennen Villen iltavuoroa ja äsken kokkailin lohta, perunamuusia, keitettyjä porkkanoita ja sipulinlaiho-turkkilainen jogurtti -soosia. Pieni keskiluokkainen elämäni, ich liebe dich.

5 kommenttia:

  1. Räiskyvä on kyllä todella kuvaava sana tuollaiselle käytökselle. En pidä itsekään sitä hyväksyttävänä, mutta ymmärrän sen kyllä. Hormonien piikkiin sun tapauksessa... =) On se kyllä "jännä" miten raskaus koettelee, siis näköjään. Fyysisesti JA henkisesti, huh huh. Vaikka siis minun silmissäni et ole räiskyvä etkä fyysisistä vaivoistakaan juuri valita =)
    -Zazu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ah, kiitos kivasta kommentista! :) Onneks oon ollu aika paljon yksin kun käpy palaa, niin ei tarvii muiden kestää. Tosin muiden seura varmaan hillitsis, ei kehtaa "skitsota" toisten seurassa... Ja enpä oo aikoihin tuota sanaa käyttänyt :D

      Poista
  2. Ihana tuo parkkeerausharjoittelu! Todella hyvä idea. Jotenkin itse aina hoen, että mulla on maalaisajokortti, että en mä osaa, mutta harjoittelustahan kaikki on vaan kiinni.
    Hienoa te siis.

    Musta on itsestäni tullut vuoden aikana tuollainen rasittava lyhytpinnainen salamaniskijä. Noh ehkä vähän liioittelen, mutta mulla on kyllä hyvin lyhyt pinna nykyään ja olen hyvin malttamaton. En enää kuvailisi itseäni maailman kärsivällisimmäksi ihmiseksi. Pitäisi päästä taas juoksemaan tai jotain: olen varma, että ongelma korjaantuisi sillä. Kyllä mua ennenkin ärsytti asiat, mutta mieli antoi sellaista puskuriaikaa feikki-ymmärtäväisen ilmeen kasvoille vetämiseen, nyökyttelyyn ja muiden maneerejen päälle vetämiseen erityisesti tilanteissa, jossa keskustelukumppani ei vaan pysy kärryillä.
    Esim. nykyään tuollaisessa tilanteessa saatan vaan sanoa, että hei, nyt me ei olla samalla sivulla ja tässä menee iäisyys, jos jatketaan tätä jankkausta ja sitten tiivistän molempien argumentit ja osoitan, että ne on itseasiassa samat/eri (mitä nyt tilanne vaatii). Eh.

    Vaikea kuvailla, näette sitten =D.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tosiaankin harjoittelusta kiinni vain! Mäkin oon aina ajatellu, etten halua ajaa Helsingissä, mutta nyt kun oon vaan ajanu esim. Töölössä tai Pasilassa niin ei se ookaan kummonen juttu. Täällä meilläpäin osais kuka tahansa ajaa, hyvin pikkukylämäistä :)

      Paha kyllä hermostua jos joku ei pysy kärryillä, koska sillehän ei oikein mitään mahda... Vaikka onkin ihan hullun ärsyttävää :D Mutta siinä on se vaara, että jos polttaa käpynsä niin toinen jatkossa esittää hiffanneensa, kun ei kehtaa sanoa että on taas ihan pihalla ;)

      Kohta näemme!!!

      Poista

Mitäs mietit?