Elämässä on nyt vauvan synnyttyä paljon samaa kuin loppuraskauden aikana: olen kotona, aikaa tuntuu olevan loputtomiin mutten tiedä miten tarttuisin siihen; teen kotitöitä ja luen, katson telkkaria, aika valuu ympärillä. Tietysti nyt on tuo rakas ihana lapsi ja häntä hoitaaksenihan minä täällä olen, mutta hän nukkuu kuitenkin paljon eikä hereillä olleessaankaan kaipaa muuta aktiviteettia kuin lämpimän sylin.
Pakko myöntää, että olen vähän pitkästynyt. Tietysti olen iloinen, että tuo lapsi on noin helppo ja tyytyväinen - voi että miten iloinen olenkaan siitä! - mutta... Olen sellainen, että tykkään siitä että olisi aina joku pikku projekti vireillä ja tykkään että on pikkuisen kiire ja pikkuisen liian kädet täynnä työtä. Sen vastapainona lepo, sohva, Livin hömppä ja joku herkku tuntuu ansaitulta, nyt taas tuntuu että pitäisi olla tekemässä jotain, mutten yhtään tiedä mitä. Ja niin sitten napostelen liian usein ihan vain ajankuluksi, kurkkaan facebookin monta kertaa tunnissa ja päivitän jatkuvasti blogilistaa, jos vaikka joku suosikeistani olisi päivittynyt...
Minkähän projektin keksisin? Kuntoilu on yksi hyvä ja sen kaveriksi pitäisi ottaa ruokavalioremontti. Kuten sanoin tämä jatkuva kotona olo saa aikaan sen, että jääkaappi on vähän turhankin kiva kaveri... Päivisin pystyn vielä kohtalaisesti hillitsemään itseäni (sanoo hän suu täynnä lakua, öhm), mutta iltaisin ei mikään voi erottaa minua ja uutta bestistäni... Pitäisi varmaan liimata jääkaapin oveen kokovartalokuvani, sillä varmaan olisi pysäyttävä vaikutus. Tai sitten ahmisin silmät ja suut täyteen silkasta järkytyksestä, kun "peli nyt on jo joka tapauksessa menetetty".
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?