keskiviikko 18. joulukuuta 2013

Uin sun liiveihin

Ostin sunnuntaina kahvakuulan ja siitä asti on jokainen ilta kulunut netistä löytämäni kahvakuulailua aloittelijalle -treenin parissa. Toi-mii, päätellen siitä että kävelen vaivalloisesti kuin jotain ylimääräistä housuissa ja joka askeleella löytyy aivan uusia lihaksia. Kahtena ensimmäisenä iltana treenasin Naken mentyä nukkumaan ja eilen Villen viihdyttäessä tyttöä. Tulee ihan mahtava fiilis kun saa hien pintaan ja mukavan kolotuksen lihaksiin tarvitsematta poistua kotoa (t. mökkihöperö erakko).

Sen sijaan vähemmän mahtava fiilis tulee siitä, että sain toissayönä vauva kainalossa nukkuessani ikävän jumin vasempaan lapaan. Auu yhhyy. Olen hoitanut sitä piikkimatolla ja äsken Villen hieronnalla (vähän repesin, kun Ville käänsi pääni sivulle ja painoi lapaa ja sanoi sitten, "mä en tiiä yhtään mitä teen mutta ehkä tää toimii". Otteet olivat ammattimaiset!) ja yrittänyt venyttää, joten kyllähän se siitä taas. Ihme ettei ole useammin mitään, kun nostelen vauvaa niin epäergonomisesti sata kertaa päivässä, imetän hartiat jännittyneinä, nukun ties millä mutkalla ja venyttelen ehkä kerran vuodessa <- siinä syntilistani, herra konstaapeli.

Juuri kun aloin asennoitua, ettei Nakke enää pitkistä päikkäreistä piittaa, nukkuu hän nyt jo kolmatta tuntia. Vauvat ne on yllättämisen mestareita ja vikkelään se pieni kelkka aina kääntyy. Eilen oli ensimmäinen ilta, kun nukutus sujui ilman maailmanlopun itkua, eikä unen saapumiseen mennyt kuin viitisen minuuttia. Olen alkanut pitää nukuttamisesta, siitä miten keinun kiikkutuolissa hämäränhyssyssä unta vastaan taisteleva vauva sylissäni ja olen koko ajan lähempänä tavoitettani eli vauvan nukahtamista. Vaikka, pidän kyllä yleensäkin asioista joita en voi muuttaa. Hyvä sotilas tietää milloin on taistelun ja milloin hyväksynnän aika ja meikä taitaisi olla kohta valmis vaikka eturintamaan...

Illalla Naken nukkuessa katsottiin Villen kanssa elokuva Small Apartments, ja se kohosi kyllä heti top kymppiini! Aikalailla täydellinen elokuva, sopivasti outo ollakseen mielenkiintoinen mutta kadottamatta kuitenkaan kosketuspintaa ns. tavalliseen elämään, hauska, surullinen, yllättävä. Hyvänmielen elokuva vakavasta aiheesta ja sopivan vakavalla tatsilla. Visuaalisestikin hieno. Suosittelen! Voisin katsoa vaikka heti uudestaan.

Mietin tänään maitoja lypsäessäni, että rintani taitavat olla ikuisiksi ajoiksi lost case. Olisin varmaan kuumaa huutoa sadomaso-piireissä, kun voisin ripustaa nänneihini vaikka rekan, eikä tuntuisi missään. No mutta, arvaatte mitä hyvä sotilas tässä tilanteessa tekee.

Käytiin tänään aamulla neuvolan jälkeen kirjastossa ja nyt on iiiihana pino romaaneja odottamassa. Nyt pyykille siispä ja sitten toinen muki glögiä ja Harry Holen karismaattiseen seuraan käy mun tieni.

2 kommenttia:

  1. =DDDD Ai että repesin tolle rinta-jutulle, paha!

    Toi nukuttaminen on kyllä ihmeellistä. Siinä on kyllä just toi taistelufiilis ja hauska kun joskus (useimmiten) sitä vain tietää että venkoilipa se baby nyt vaikka miten niin kohta se nukahtaa, ei se voi muutakaan tässä vaunun keinunnassa =D

    Tosi kiva kuulla että kahvakuulatreeni toimii, hyvä sinä!

    -Zazu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No kiva et repesit! :D
      joo ennemmin tai myöhemmin sen lapsen on vaan PAKKO nukahtaa :D
      tänään oli kuudes ilta putkeen kahvakuulailua, vähänkö oon innoissani!

      Poista

Mitäs mietit?