keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Itkijänainen hiki pinnassa

Vaikka nämä hormonihommat ovat huomattavasti tasoittuneet Naken syntymän jälkeisistä viikoista ja kuukausista, on tämä meno silti aika herkkää välillä. Tai siis toivon että johtuu hormoneista kun herkistyn kyyneliin asti tyyliin monta kertaa päivässä, eikä että olisin pysyvästi muuttunut näin pehmeäksi. Esim. viime perjantaina, kun oltiin lähdössä maalle ja pakattiin kamoja niin Nakke säikähti kamalasti Villen kahisevaa pukupussia ja alkoi kirkua kauhusta. Ei olla ikinä nähty häntä sellaisena ja mentiin tietysti heti pois pelottavan puvun luota ja rauhoiteltiin pientä, ja äkkiä hän oli taas oma itsensä, mutta MINÄ aloin sitten itkeä kun harmitti ja säälitti että Nakke joutui säikähtämään. Lauantaina enoni juhlissa itkin enon vaimon puheen aikana, mummon puheen aikana ja juhlien loputtua nukuttaessani Nakkea, kun hän oli ollut juhlissa niin ihana. Tänään itkin lukiessani ystäväni blogiin jättämän kommentin miten hänen poikansa (kummipoikani) oli nukkumaan mennessä kysellyt minusta, ja äsken luin kommentin uudestaan ja itkin taas! 

Että ter-ve...

Tänään on ollut kiva päivä. Nakke heräsi aamulla jo kuudelta, niin kuin "suureksi ilokseni" on nykyään aikaisen iltarytminsä myötä ruennut tekemään, mutta pötköteltiin ja torkuttiin vierekkäin yhdeksään. Sitten olikin vain pari tuntia aikaa hoitaa aamuhommat ennen kuin suunnattiin bussikyydityksellä kaupungille. Sisko hyppäsi samaan bussiin ja mentiin vuoden ekoille susheille. Nammmm nammm nammm! Oli ihanaa syödä (!) ja vaihtaa kuulumiset ja Nakke-murunen nukkui melkein koko ajan, ja herättyään katseli siskoani pitkään ja vakavana. Hän on vähän alkanut vierastaa.  

Kotiin päästyämme ilta kului Lontoon siskon kanssa skypetellen, huomista siivousta valmistellen (ai miten niin onkohan mulla liikaa aikaa...) ja Naken kanssa touhuten. Tuntuu välillä hankalalta saada pidettyä häntä hereillä edes seitsemään asti ja tänäänkin hän vain nukahti ennen kuutta syliini, mutta saatiin puolen tunnin unien jälkeen pikkuinen vielä heräteltyä. Ei kiitos yhtään aikaisempaa aamuherätystä... Seitsemältä sitten koitti miss iltaunisen odottama hetki ja mulle oma aika, ja suuntasin salille. En ole ikinä noin illalla treenannut mutta jatkossa varmaan alan käymään, jos tuo Naken rytmi noin iltaunisena pysyy. Kiva päätös päivälle päästä vähän pois kotoa huhkimaan ja hikoilemaan. Sitten on taas kivaa tulla kotiin ja viettää jokailtaiset ruokafestivaalit sohvalla tv:n kaverina...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?