Ihan pikaiset kuulumiset nyt vain ennen kuin sänky kutsuu. Saapi kyllä nähdä tuleeko unia, kun katsottiin äsken niin jännittävä leffa: Käsi joka kehtoa keinuttaa. Hui hui hui! Just sellaista "arki vinksahtaa" henkistä kauhua joka uppoo muhun kuin, noh, uppoo muhun. Jotenkin karmivinta minusta siinä oli se, miten se hullu nainen imetti sitä toisen naisen vauvaa... Hrr, kylmät väreet menee...
Päivällä oli neuvola, näin neljän ja puolen kuun kunniaksi oikein lääkärin kera. On kyllä Suomessa hyvin lapsilla asiat, huippua että on tuollainen ilmainen neuvolasysteemi. Nakke-tyttö oli nyt saavuttanut viiden kilon painon, hurray for that. Jännää miten toinen on niin pikkuinen, kun kuitenkin vanhemmat ovat tällaisia jättiläisiä.
Muuten päivä on mennyt pyykkiä pesten, kaupassa käyden, ruokaa laittaen. Sovin myös itselleni työvuoron! Parin viikon päästä menen tekemään yhden lyhyen aamuvuoron ja aika ristiriitaisilla fiiliksillä sitä odotan. Toisaalta on niin kivaa mennä, nähdä asukkaat ja työkavereita ja muutenkin upottaa kädet siihen tuttuun ihanaan työhön- toisaalta jännittää miten Ville ja Nakke täällä pärjää (olenhan korvaamaton). Nakke ei tosiaan ole nyt pulloa kelpuuttanut, ja vaikka tulenkin sitten olemaan poissa vain viitisen tuntia niin kyllä siihen yksi ruokailu mahtuu vaikka miten päin katsoisi. Ville ajatteli optimistisesti (juttujani päivät pääskytysten kuunneltuaan), miten hekin voivat sitten nukkua vaikka yhteentoista - ei onnistu ilman imetystä aina tunnin välein...
Tänään siis iltaohjelmassa oli pullotreeniä. Kymmenessä minuutissa meni ehkä 20 milliä alas kun en halunnut yhtään pakottaa enkä niin että toiselle tulisi liikaa maitua kerralla suuhun, ei mitään yökkimistä, yskimistä... Hidasta, hidasta, hidasta, mutta ei myöskään kauheita paniikki-itkuja jotka oikeasti nakertaa mun sydäntä... Jospa se tässä reilussa viikossa alkaisi taas pullokin maittaa. Helpottaisi kyllä tulevaakin, ystäväni häät on helmikuussa ja olen stressannut tätä imetysasiaa ihan jonkun verran. En millään haluaisi mennä Naken kanssa sinne, mutta jos hän ei muuten syö... Myös maidosta tikahtumassa olevat rinnat ahdistaa jo valmiiksi.
Äsken muuten kun kirjoitin tuon "toisaalta jännittää miten Ville ja Nakke täällä pärjää (olenhan korvaamaton)" niin rinnat herahtivat täyteen maitoa ja alkoivat valua, kuin mitkäkin aina valmiina pojottavat partiopojat... Kiitos hormonitoiminta 2013-2014!
Ville teki meille iltapalaksi Teboil-leipiä, jotka arkisuudestaan huolimatta ovat paahdettuja ruisleipiä graavilohi-,juusto-, muna-, punasipuli- ja salaattipäällysillä. Naaaam! Nimi tulee siitä, kun tein niitä joku aika sitten töistä palaajalle herkkuiltapalaksi ja ajattelin tyytyväisenä kätteni jälkeä katsellessani, ihan kuin huoltoasemalla. Kyllä se on kulinaristisuuden huipentuma kun Tepskalle syömään pääsee...
Meillä ei ole nyt autoa, se on huollossa. Korjautuu onneksi perjantaille, kun lähdemme viikonlopuksi kotikonnuille enoni synttäreitä juhlimaan.
Nyt mars yläkertaan kurkkaamaan sadatta kertaa, hengittääkö se vauva varmasti... Trendi-lehti iltalukemiseksi ja siitä unille, öitä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?