Vapaapäivä, AH. Tuntuu ansaitulta ja tuli tarpeeseen. Pitkästä aikaa olen ottanut ihan rennosti. Pieniä kotihommia, ruoanlaittoa ajan kanssa. Porkkanasämpylöitäkin leivoin. Sämpylöiden leipominen on mulla joku kiireettömyyden symboli. Aika harvoin niitä tulee tehtyä.
Saatiin Villen äiti meille kylään, haettiin hänet koko perheen voimin läheisestä hotellista. Meillä syötiin tekemiäni uuniperunoita lohi-kermaviili-sipuli-valkosipulimajoneesi täytteellä, kahviteltiin ja tietysti Nakke sai kauheasti ihailua ja suitsutusta osakseen. Hän olikin sangen hurmaava, ei vierastanut yhtään ja yritti monta kertaa kavuta mummin jalkaa pitkin ylös. Liikunnallinen kehitys on nyt nopeaa, hän konttaa, karhukävelee, nousee tukea vasten seisomaan (ja välillä jopa onnistuu laskeutumaan hallitusti alas), könyää esteiden yli/ läpi ja istuu tukevasti kuin tatti.
Viikolla saatiin serkkuni perheineen meille kylään. Heidän kolme-vuotias tyttärensä leikki Naken kanssa koko ajan ja Nakke oli niin onnellinen tästä huomiosta että se oikein säteili hänestä. Eskari-ikäinen kysyi "Äiti, mihin tuolta Nakke-vauvalta on pudonnut varpaita", ja hänen äitinsä selitti etteivät ne ole minnekään pudonneet, ja minä selitin lisää ja ajattelin mielessäni, ei se lapsille olekaan niin iso juttu.
Serkku-vierailun jälkeen pitikin lähteä melkein samalla oven avauksella, tapamme mukaan hirveällä kiireellä ja säätämisellä, kun minulla oli työterveyslääkäri. Vasemmassa jalkapöydässäni on ollut jo vuosikausia patti, joka on nyt pikkuhiljaa kasvanut miehen peukalonpään kokoiseksi mollukaksi. Lääkäri yritti imeä sitä ruiskulla tyhjäksi mutta saldona oli vain vähän verta. Sain lähetteen julkiseen terveydenhuoltoon kirurgin tykö. Onkin paljon pieniä kirurgisia operaatioita nyt tiedossa, patin lisäksi kahden alaviisaudenhampaan leikkaus. Taas elämässä jotain mitä odottaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?