Nyt sitä sitten ollaan kotihoidontuella ja keikkatyöläisenä. Tykkään tosi paljon lyhyistä 7-12 työpäivistäni ja töiden jälkeen ehtii vaikka mitä ja virtaa riittää. Ainut mikä harmittaa tässä järjestelyssämme on se, ettemme näe Villen kanssa juuri ollenkaan. Se tuntuu niin oudolta, kun takana on vuoron perään kummankin lomia ja ehti tottua siihen, että perheen yhteistä aikaa on paljon. Vaan eiköhän tämä kaksi kuukautta nopeasti mene.Joulunkin olemme molemmat töissä, tylsäääää.
Tänään kotihoidontukilaiseen tyyliin kävin bussilla hakemassa Myyrmäestä kengät, jotka ostin huutonetistä eilen Nakelle. Kenkien ja kymmeneurosen vaihdettua omistajaa käytiin Naken kanssa vielä Myyrmannin kauppakeskuksessa pyörimässä. Olin niin ylpeä reippaasta tyttärestäni, jolla jäi unet väliin ja joka silti jaksoi rusinalaatikon voimin olla äitin reippaana pikku kaverina tylsien ostosteni ajan ilman mitään itkuja ja kitinöitä. Sain ostettua jo osan joululahjoista, vaikka joka jouluiseen tapaan mietinkin, miten on älytöntä ostaa taas vain lisää tavaraa ja lihottaa ketjukauppojen tilejä.
Poski on vieläkin tykyttävän kipeä viisaudenhampaanpoiston jäljiltä. Haudon sitä jääpalapussilla ja kiroilen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?