lauantai 7. helmikuuta 2015

Kurkistus perheeseen

Seitsemän ja puoli tuntia yövuoroa takana, kolme edessä. Tässä vaiheessa valvomista meinaa aina vähän veto loppua... Muuten tykkään näistä yövuoroista, tästä tekemisen leppoisasta tahdista, hiljaisuudesta ja mahdollisuudesta tehdä asioita omaan tahtiin. Nakke on ollut kipeänä koko viikon, huomenna olisi tarkoitus kokeilla päiväkotiin menoa. Arkemme on ollut Villen varassa minun valvoessa öitä ja nukkuessa päiviä, ja mikäs on ollut ollessa. Tällä viikolla olen ollut jotenkin erityisen onnellinen ja tasapainoinen, syvästi kiitollinen Villestäni jota ilman mistään ei tulisi mitään.


Nakke on hurmaava 1,5-vuotias. Hän tapailee sanoja eikä enää konttaa ja hänelle alkaa muodostua oma tahto, joka ilmenee monta kertaa päivässä dramaattisena itkuna ja lattialle heittäytymisenä. Mielipaha on kuitenkin vielä helppo kääntää iloksi ja suurimmaksi osaksi hän on oikeasti (!!) mitä parhainta seuraa. Hyväntuulinen touhottaja jolla on jatkuvasti joku projekti meneillään ja joka reippaana tepsuttelee ympäriinsä lappaen äidin ja isin sylit täyteen leluja näytille. Hän rakastaa kissoja, nukkuu yöt hyvin, inhoaa vaipanvaihtoa, tykkää vaihtelevasti kylpemisestä, tykkää uimahallireissuista äidin kanssa, ei syö vielä itse ruokailuvälineillä, on oikein kiintynyt tuttiinsa, lappaa päiväunilta herättyään lelut pinnasängyn laidan yli ja vitsailee työntämällä sormensa äitin tai isin suuhun, odottaen toiveikkaana että siitä haukataan.


Vauva on edelleen rauhallinen, vaikkakin etenkin näinä yön hiljaisina tunteina liikkeet tuntuvat selvästi, ei vain hentoina potkuina vaan välillä myös pään/ takapuolen pukkaisuina, jotka saavat minut oikaisemaan selkäni ja typerän hymyn nousemaan naamalle. Ihana energinen keskiraskaus on vihdoin koittanut, olen tasapainoinen ja jaksava. Tämä jatkukoon ikuisesti! Oikeastaan ainoa vaiva on jatkuva pissahätä; koen itseni rikkinäiseksi vesiastiaksi josta vähän väliä tihuttaa läpi. Tai ei nyt vähän väliä herra paratkoon, ehdin kyllä vessaan, saan vain käydä siellä noin kuusisataa kertaa tunnissa. Muutaman kerran on supistellut oikein napakasti, muttei kuitenkaan mitenkään rajoittavasti tai epämiellyttävästi.


Tässä tällainen pieni katsaus perheeseemme. Tällä hetkellä kaikki on tosi hyvin.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti

Mitäs mietit?