Ville käytti tänään Nakkea Lastenklinikalla lääkärillä. Tai käytti ja käytti - koko keikkaan meni joku neljä tuntia. Oli röntgeniä, labroja ja kandien opetustilanne opetuskappaleenaan Nakke-muru. Ei oikein mitään uutta selvinnyt. Kuukauden päästä kuvataan vielä vatsa, jotta nähdään ettei varpaiden epämuodostuneisuudella ole yhteyttä esim. munuaisten epämuodostuneisuuteen. Olen rauhallisin mielin (kerrankin); Nakke ultrattiin jo parin päivän ikäisenä vastasyntyneenä ja silloin oli kaikki niin kuin pitää. Pitää nyt vain odottaa.
Varmaan väsymykselläkin on osuutensa tähän rauhalliseen mieleen. Ei ole jaksamista stressata. Kuvittelin olevani suorastaan zen-jumalatar - kunnes siskoni kommentoi eilen mun vaikuttavan maaniselta. Hmmmmmh.
Näin tosiaan eilen pitkästä aikaa armasta siskoani, kun hän saapui meille Nakkea hoitamaan. Meillä oli nimittäin Villen kanssa treffit! Käytiin syömässä Viikinkiravintola Haraldissa oikein pitkän kaavan kautta. Tuntui tosi hyvältä istua vastakkain saman pöydän ääressä, kerrankin ilman älypuhelimia ja Naken En syööööööö -ininää, kerrankin ihan vain me. Tuntui tutulta ja kotoisalta - ja samalla pikkuriikkisen jännittävältä - ei hassummin yhdeksän yhteisen vuoden jälkeen. Ville hymyilemässä minulle, Ville kuuntelemassa, Ville, Ville, Ville. Taas jaksaa arkea, kun tehdään läpsystä vaihto ja kysellään WhatsApp-viesteillä miten kotona menee.
Käytiin tänään mun töiden jälkeen viemässä Villen läppäri korjaukseen ja Jumbossa yrittämässä ostaa Prisma tyhjäksi. Teen ruokajemmoja kuin pikkuinen hamsteri ja Ville murahtelee pesänrakennusvietistä. Töissä on saman viikon aikana kysytty käytänkö tukivyötä ja pystynkö enää nukkumaan selälläni... Vatsa on pinkeä ja iso, oikein pyörryttää ajatella että vielä kolme kuukautta aikaa venyä.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?