torstai 21. toukokuuta 2015

Raskausvaivoja, shoppailua, terapiakeskustelua ja reippaan tytön ihastelua

Hui kun pelästyin äsken! Kumarruin nostamaan lattialta roskan ja yhtäkkiä vasemmalla alavatsalla tuntui kamala terävä vihlaisu. Pudottauduin hitaasti polvilleni ja vaikersin ja varmaan ihan parissa sekunnissa kipu oli ohi, jättäen jälkeensä huimaavan olon ja pelästyksen. Olisiko ollut liitoskipua, etenkin aamuisin sukkien pukeminenkin vihloo ikävästi kun paino on toisella jalalla. 

Note to self: Älä poimi roskia lattialta.

Muuten tänään on ollut mitä mukavin päivä. Lähdettiin heti aamutoimien jälkeen Naken kanssa Jumboon ja siellä menikin melkein kolme tuntia kauppoja kiertäen, leikkipaikalla touhuten ja lounastaen. Nakke oli mitä parhainta shoppailuseuraa, mitä nyt kerran meinasi pudota rattaista pää edellä. Jäi onneksi jotenkin jalastaan kiinni ja ehdin syöksyä pelastamaan. Myyjää antoi viisi euroa alennusta ostamastani verkkatakista; sääli varmaan maha pystyssää ja siilmäpussit polvissa säätävää pienen taaperon äitiä. Verkkatakin lisäksi ostin Nakelle lippalakin ja hänen itse bongaamansa Pupu! -t-paidan, ja hetken mielijohteesta nukkevauvan. Nakke, joka on ollut pääsiäisestä asti ilman tuttia, nappasi tottuneesti vauvan tutin suuhunsa heti kun sai nuken käsiinsä... Itselleni ostiin kosteusvoiteen ja suihkugeelin ja sitten lompakko huutelikin että nyt painapas jarrua!

Päiväunien jälkeen lähdettiin Naken kanssa kirjastoon. Luettiin kirjoja lastennurkkauksessa ja lainattiin kummallekin uusia, ja oli kyllä todellinen ilo olla Naken kanssa. Hänestä on tullut niin reipas iso pieni tyttö - kirjaston jälkeen käytiin vielä apteekissa ja kaupassa eikä Nakkea kertaakaan tarvinnut kantaa. Hienosti hän totteli ja pysytteli lähellä, mikä oli kivaa vaihtelua niille kauppareissuille kun hän sääntäilee ympäriinsä ja komennettaessa kellahtaa ketarat ojossa maahan ja aloittaa kitinän.

Kotiin tultua Ville oli tehnyt ruoan ja sen jälkeen sainkin käyttää koko tunnin saunavuoromme yksin, kun Ville ei flunssansa takia halunnut tulla ja en viitsinyt Nakkeakaan ottaa. Saunoin oikein pitkän kaavan kautta ja saunomisen jälkeen hemmottelin ihoani ja kynnetkin lakkasin. Oikein oli lellitty olo saunomisen jälkeen!

Kävin eilen keskustelemassa neuvolassa psykiatrisen sairaanhoitajan kanssa. Jännitti kamalasti mutta siitä keskustelu lähti soljumaan, ja teki kyllä jo tuo yksikin kerta hyvää. Oli - noh - terapeuttista puhua vieraalle hyväksyvälle ihmiselle ilman pelkoa tuomitsemisesta, pitkästymisestä tai vähättelevän tuntuisista vinkkivitosista. Mikään jees jees -lässyttäjä hän ei ollut vaan teki suoria, asiaan meneviä kysymyksiä, mutta jokainen vastaukseni sai aikaan joko lempeän hiljaisuuden, joka kannusti puhumaan lisää tai tarkentavan kysymyksen joka myöskin rohkaisi puhumaan. Kerroin suureksi osaksi muusta kuin Naken tämän hetkisistä terveysasioista. Suurin oivallukseni oli se, että tällekään tilanteelle en voi mitäään, mutta olennaista on miksi koen näin voimakasta ahdistusta ja tietysti miten voisin entisestään olla hetkessä, olla olematta niin tukahduttavasti huolissaan tulevasta. Menen vielä ainakin pari kertaa.

5 kommenttia:

  1. Onpa ihana kuulla että pääsit puhumaan ihan ammattilaiselle! Tosi hyvä että jäi sellainen fiilis että haluat mennä samalle henkilölle vielä uudestaan :)
    Mietin vaan tota lukiessani että paljon sä kyllä touhuat, siis niinku kaikkee ekstraa, pakollisten asioiden lisäksi. Jotenkin vaikee tajuta että Nakke kävelee jo noin hyvin! En malta odottaa päästä näkemään omin silmin. Paha kun luulet aina jonkun alennuksen saatuas että myyjä säälii sua :DDD En usko :D
    -Zazu

    VastaaPoista
  2. Joo aika paljon kyllä aina teen kaikkee! Meen ihan levottomaks jos ollaan vaan kotona :D Sit ihan sama minne mennään kunhan mennään niin oon tyytyväinen :D

    Ai oonko ennenkin luullu että saan säälistä alennusta?? :D :D

    Pian nähdään!!

    VastaaPoista
  3. Tai et välttis alennusta mut tuntuu et usein kyllä luulet että ihmiset säälii sua :DD Tosi ihanaa nähdä, ei enää viikkookaan!!
    -Zazu

    VastaaPoista
  4. Siis sähän luulit, että sait ne kännykän valkoiset suojakuoret säälistä kaupanpäälle =D.

    Ja komppaan, puuhaat paljon: miten jaksatkaan noin paljon, vaikka ymmärrän myös sen, että on hyvä pysyä liikkeessä.

    Onneks et synnyttänyt vielä! Kamalaa kyllä, kun kova kipu voi tulla noin äkkiä ja vielä se, että kivusta huolimatta pitäis pystyä soittaa apua, että pääsee synnyttää sairaalaan. Huh huh. Mutta jospa se oikea synnytys alkaisi maltillisemmin.

    Tosi kiva kuulla, että olet nauttinut olostasi kaiken epävarmuuden keskellä ja viettänyt hyvää aikaa. Hyvä myös, että neuvolasta sai myös asiantuntevaa kuuntelu- ja keskusteluapua. Varmasti juuri tuollainen aktiivinen kuuntelija pystyy auttamaan ahdistukseen, koska ns. pakottaa kaikessa lempeydessään kohtaamaan ne vaikeimmat ajatukset, mielikuvat ja kysymykset. Hienoa, että hakeuduit avun piiriin.

    Pian nähdään!
    K

    VastaaPoista

Mitäs mietit?