sunnuntai 19. heinäkuuta 2015

Vauhtiviikko

Huh mikä vauhtiviikko! Ihan hengästyttää miettiä. Monena iltana on tehnyt mieli kirjoitella kuulumisia mutta energiaa mihinkään muuhun kuin sohvalla röhnöttämiseen ei ole päivän päälle ollut. Nytkin voi olla että uni tulee ja vie ennen kuin jutut on ylhäällä mutta jotain ainakin nyt.

Maanantaina toteutui pitkäaikainen fantasiani ja kävin sushilla! Aaaaaah. Nytkin alkoi himottaa kun vain mietin. Pääsin Töölöön asti kyydillä, kun Ville lähti samalla käyttämään Nakkea Lastenklinikalla röntgenissä. Kävelin meille niin valitettavan tutulta Lastenklinikalta kaupungille vauvan nukkua tuhistessa rintarepussa. Sushi-övereiden jälkeen käppäily jatkui Stockalle ja Sokokselle - ostin tyttöjen juhliin servetit, mansikoita ja vähän muita herkkuja  ja parit kauneudenhoitokapineet. Vauva sen kun nukkui repussa ilmeisen tyytyväisenä oloonsa ja minulla oli suorastaan turistimaisen kepeä olo kauniissa kesä-Helsingissä.

Tiistaina Ville lähti jo aamulla kavereidensa kanssa mökille, kuten edellisessä postauksessa taisin mainitakin. Ei voi sanoa että olisi joutunut pitkästymään lasten kanssa! Koko ajan jompikumpi halusi ja tarvitsi jotain (no lukuunottamatta ehkä klo 22-02 välistä aikaa, jolloin sentään joka iikka nukuimme). Kauheasti puuhattiinkin: käytiin puistossa ja lenkillä, nautittiin ihmeen kesäisistä säistä. Etenkin keskiviikkona oltiin Naken päikkäreitä lukuunottamatta koko päivä ulkona; ruokailunkin ulkoistin upouudelle lähipizzeriallemme. Illalla näimme Naken kummitädin ja tämän tyttären kanssa Kalliossa leikkipuistossa - pienen sähläyksen jälkeen, meikä kun törötti alkuun väärässä puistossa... Muutenkaan ei ollut lupaava alku, kun keskityin imettämään vauvaa ja yhtäkkiä näin kuin hidastettuna, kun Nakke lensi isosta liukumäestä suoraan naamalleen! Voi syyllisyyteni määrää! Äiti se vaan keskittyy uuteen vauvaan... Nakke-paralla oli hiekkaa suussa, mustelma silmäkulmassa, asvaltti-ihottumaa nilkassa ja olkapäässä... Vuoden äiti tässä taas, terve.

Lopulta kuitenkin reissu meni putkeen. Kaveri haki meidät oikeaan puistoon ja kaverin kolme-vuotias kiikutti mulle jäälatten. Hörpittiin sitten lattejamme lattemammoina ja pälätettiin ja repeiltiin. Oli niin hauskat jutut että vieläkin naurattaa. Tuon ystävän seurassa oltuani tunnen joka kerta saavani itseenikin osan hänen kauneuttaan ja energiaansa. Hmmm no aika pienen osan mutta kuitenkin - tällainen nuutunut kotiäiti sitä nyt vain ollaan! Ja nopeasti vain tähän väliin että ainakin nyt kotiäitiys tuntuu hyvältä ja jos vain mitenkään saadaan se taloudellisesti järjestymään tahtoisin ehkä olla kotona pitkään. Tai ainakin pidempään kuon Naken kanssa aikanaan eli yhdeksän kuukautta, heh.

Vielä hetkeksi puistoiluun! Olipa nimittäin rattoisa kotimatka... Ensin odotettiin bussia 20 minuuttia paahtavassa auringossa vieraan mummon juttuja kuunnellen. Vauva aloitti nälkäöhinänsä vähän ennen bussintuloa ja maito tietenkin suorastaan kihahti tehden olon pinkeäksi ja inhottavaksi -  valmiina taas ruokkimaan vaikka armeijallisen vauvoja... Bussissa mummo pyyteli apua painavan vetolaukkunsa nostamiseen ja ihmiset tietysti katselivat seinille, ja niin jätin Naken keskipaikalle vaunuihin ja olin horjahtaa etureppuineni kumoon liikkuvassa kyydissä sitä painavaa laukkua nostaessani. Sitten vauvalle tissiä - ja uudelleen, koska eihän hän nautiskelija kertaan tyydy... Vauvan röyhtäistyä kylläisenä aloitti Nakke väsymysulinansa ja niinmeni sitten loppumatka rattoisasti sitä kuunnellen. Kotiin tultuamme oli vissiin pikkuisen nestehukka, kun join tunnissa puoli litraa vichyä, puoli litraa energiajuomaa ja nelkä tai viisi isoa lasillista vettä, eikä edes tarvinnut pissalla käydä.

Torstai toivoa täynnä alkoi jo kuudelta, kun Nakke oli sitä mieltä että nyt on aamu, nyt ei nukuta. Pääsikin samantien treenaamaan lusikalla syömistä, kun vauva alkoi kiljua yläkerrassa juuri kun sain puurolautasen Nakkeseni eteen. Pitäisi nyt vain sinnikkäästi tarjota oppimismahdollisuus itsenäiseen ruokailuun jatkossakin, vaikkei se Nakkea juurikaan kiinnosta. Jonkinasteinen herkkyyskausi hänellä taitaisi nyt olla pottailuun ja pukemiseen - ruokailuvälineeksi sen sijaan kelpaavat vallan mainiosti omat pikku näpit.

Torstaipäivä kului Villeä odotellessa ja siinä odottaessa Naken kiukkuhepuleita vastaanottaessa, siivotessa (taas!), ruokaa laittaessa, puistoillessa. Neljältä vihdoin saatiin reissussa rähjääntynyt isu kotiin ja ei kauaa ehditty toisiamme ihmetellä, kun Villen eno perheineen saapui kylään. Kahviteltiin ja vaihdettiin kuulumisia ja Nakke piti tietysti perinteistä yhden naisen showtaan, ja pari tuntia hujahti aivan huomaamatta. Oli pikku vinkki vieraille lähteä kun Nakke alkoi haukotella niin että kitarisat näkyivät ja suorastaan pilkkiä touhuissaan. Meidän iltauninen tyty.

Perjantaina sain vihdoin, tai taas, nukkua, ja unta riittikin yhteentoista. Ihanaa oli parin väsyneen päivän jälkeen tuntea itsensä virkeäksi ja levänneeksi. Päivä kului nopeasti ulkoillessa ja muuten lasten kanssa touhutessa ja neljältä pihaan karautti lapsuudenystäväni. Oli iiiihana nähdä ja saada hänet yökylään! Hän on vauvamme kummi ja siinä kummin ja kummitytön tutustumisen ohessa herkuteltiin, höpöteltiin, katsottiin telkkaria ja Nakke tietysti piti taas yhden naisen showtaan.

Seuraavana päivänä (tappoaikaisen aamuherätyksen ja peruspuistoilujen jälkeen) pakkasin jälleen kerran vauvan reppuun ja lähdettiin ystäväni kanssa Vantaan Kivistöön asuntomessuille! Kyllä olikin hulppeita asumuksia. Toiveistani huolimatta en saanut sieltä sisustusvinkkejä, kaikki oli liian kliinistä ja huoliteltua rahalla saa -meininkiä jotta olisin osannut tarttua mihinkään. Kotimatkalle lähdin kuitenkin lehtitilausta ja muutamaa mojovaa hihityskohtausta rikkaampana, jalat kipeinä ja  rakko varpaassa.

Tänään olen ollut heräämisestä asti kiukkuinen. Oli minun vuoroni nukkua, mutta Naken pomppiessa päälleni ja varjellessani vauvaa innokkaan isosiskon kiihkeiltä paijailuilta karisi unihiekkakin tehokkaasti, enkä enää osannut jatkaa unia. Tietysti tämäkin päivä on täynnä kivoja juttuja, vaikka perusfiilis onkin ollut takapuoleen ammuttu karhu. Aamupäiväulkoilut koko perheen kanssa, siskon vierailu. Beethoven-leffa ja tietysti aina ja aina suloiset tyttöni. Toisaalta vauvan iltaitkut ja Naken esiuhmakiukut, matalapaineinen keli, Villen helvetin ärsyttävät peliäänet... Kyllä aihetta löytyy kun meikä vetäisee vitutuslasit nenälle. Ja eihän sitä nyt voisi olla touhuviikon vikapäivänäkin happy-happy, ei vain voisi. ;-)



4 kommenttia:

  1. Kysymys: mitä mieltä olet. Kannattaako asuntomessuille tulla? Sisustusjuttuja minäkin sieltä kaipailisin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hmm, vaikea sanoa :) olihan siellä vaikka mitä hienoja juttuja, vaikka en ite inspistä osannukaan ottaa. Varmaan eri juttu jos olis oma ja etenkin uus koti! :)

      Poista
  2. Kiva lukea kuulumisia, hyvin vaikuttaa sulla olevan hommat hanskassa ja kädet täynnä työtä.
    Hirvee sushin himo vaan tuli...

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikö siellä saa sushia? Mä himoitsen sitä JATKUVASTI :D Pitäis yrittää ite tehä!

      Poista

Mitäs mietit?