Nakke-tyttöseni on varsinainen show-nainen. Mietin noin taas eilen, kun hän raahasi kerhoreppuaan suurieleisesti ähisten ja puhisten ja huokaillen kerhon portaille, jossa reput säilytetään. Hänellä tuntuu usein olevan "pilkettä silmäkulmassa" ja asiat tehdään isosti ja suurella intensiteetillä, tiesi hän jonkun katsovan toimiaan tai ei.
Kuopukseni-pikkuiseni on jo nyt vauvana erilainen. Hän on itse tyyneys! Veitikka häneltäkin silmäkulmasta löytyy ja hän hymyilee paljon ja usein, mutta perusolemuksessa on jotain perustavanlaatuista vakautta ja tyyneyttä. Tunnen nyt miten hän todella on se sama vauva kuin jo mahassani, potkien rauhalliseen tahtiin yhtä ja samaa kohtaa ja nukkuen pitkiäkin aikoja.
Nakke tuli eilen kipeäksi. Räkä lentää ja huutoitku raikaa ja aiemmin kahden sekunnin mittainen pinna on lyhentynyt puolella. Olin eilen niiiiiin onnellinen päästessäni vauvan kanssa kahdestaan Jumboon - tätä kotiäidin villiä elämää! Kotiin tultua päästin Villen äkkiä saunaan, purin kassit, valmistelin iltapalan (saunailtoina meillä ollaan erityisen terveellisiä: nakkeja ja ranuja!), syötin vauvan, kuuntelin nonstop-huutoulinaa. Villen tultua vuoron vaihto - aah puolen tunnin rentoutusta saunassa, lempeät löylyt, olut joka aina kihahtaa päähän, hiusnaamio, kukaan ei huuda.
Loppuun vielä yksi äitiyden ylpeys: Nakke on oppinut pierun merkityksen. En voi sille mitään että repeän joka kerta kun hän sanoo topakasti "PHIE-U!" ja päästää prutkauksen huuliltaan. En kyllä ole kummoinen kasvattaja, pokkani on onneton. Mutta kuulisittepa! Phie-u!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Mitäs mietit?