lauantai 2. heinäkuuta 2016

Lasten kanssa

Odotan lomaa, eikä siihen olekaan kuin neljä viikkoa. En jaksaisi lapsia, sitä miten joka helvetin minuutti jompi kumpi itkee, kaatuu, tönii, haluaa syliin, haluaa toisen pois sylistä, haluaa, haluaa hyppyyttäjän, kaatuu taas, putoaa pöydältä. Välillä ihmettelen, miten kukaan voi nauttia kotivanhemmuudesta ja miten kukaan voi elää päivänsä tyynellä mielellä useamman kuin yhden lapsen kanssa.


Pakko vain pysyä liikkeessä. Eilen humputtelin siskoni kanssa kaupungilla, tänään oli Villen vuoro omaan aikaan. Sen hän oli ansainnut, voin vilpittömästi myöntää - samoin kuin sen, että päivä yksin lasten kanssa nosti hien otsalle.


Pakkasin kaksi kassia ruokaa ja tavaraa ja ajoin meidät Seurasaareen. Jokseenkin väsyttävä reissu, paljon huutoa ja minussa roikkumista ja minä liian kiukkuinen ja liian vähän lempeä, mutta olen kuitenkin iloinen että kävimme. Uitiin meressä, pidettiin piknikiä ja kierrettiin ajan kanssa museokylää.


Olisinpa rauhallinen, lempeä, lasteni rytmissä luonnollisesti menevä, ihana äiti. Ehkä sitten lomalla olenkin. Se onkin pitkä loma, ainakin vuoden loppuun.

4 kommenttia:

  1. Jaksamista arkeen! Sinulla on niin pienet lapset, että ei ihme jos mehut meinaa loppua. Nyt kun omani on jo isoja, 10 ja 13, en rehellisesti osaa sanoa miten niistä hulluista vuosista selvisin. Vaikka onpa sitä puuhaa nytkin harrastusten yms muodossa. Mut tsemppiä sulle. Olet maailman paras äiti omille lapsillesi!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ihanan kannustavasta kommentistasi, Kirsikka! Oon lukenu sen monta kertaa, kunnon voimakommentti siis :-) Välillä tuntuu, että KAIKKI MUUT handlaa pikkulapsiarjen ihan tuosta noin vaan ja itelläni meinaa ihan pää räjähtää välillä, mutta samalla luulen kyllä että itekin vaikutan ulospäin siltä että hommat on hanskassa ja kaikki rullaa kepeästi :-D

      Poista
  2. Uskon, että sun pään sisällä käy välillä pyöremyrsky ja iso väsymys ja ilmeisesti myös harmi siitä, että lempeys välillä rakoilee. Ainakaan koskaan aiemmin tuo ei kyllä välittynyt sun ympäristöön: vaikutat jotenkin niin rauhalliselta aina kun sun kanssa juttelee. Hyvä vaan, että kerrot, että on rankkaa ja, että väsyttää tuo hulabaloo.
    Oon kuitenkin varma, että lapsien ja Villen mielestä sun pinna on ihan riittävän pitkä ja, että lempeyttä riittää. Ei aina voi olla zen, jos ympäristössä tärähtelee ihan jatkuvasti :).

    Ihanaa lomanodotusta! Heinäkuu menee nopeasti :).

    K

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos ymmärtäväisestä kommentista! On tää kyllä sellaista tunteiden vuoristorataa lasten kanssa että huh huh :-D pakko vaan välillä päästellä höyryjä vaikka kyllä tosiaan harmittaa jos huutaa tai on muuten kiukkunen!

      Poista

Mitäs mietit?